Murheenmurtaja
© Kuva: Suomen Hippos / Pirje Paananen
virallinen nimi | Murheenmurtaja "Murre" | kasvattaja | Anna Leino (evm) |
rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori | omistaja | Ewe, VRL-14150 |
väri, säkäkorkeus | musta, 165cm | rekisterinumero | VH15-018-1567 |
syntynyt | 01.02.2015 (10v) | koulutustaso | VaB - 110cm - 110cm |
Täyttänyt 3 vuotta 25.06.2015 & 4 vuotta 12.08.2015
Oma ikääntyminen |
Meriitit2017 Bronze Premium - All-Sim Evaluation Station
|
Pahanilmanlinnuksi kuulee tätä hevosta sanottavan vähintään kaksi kertaa päivässä. "P*rkeleen koni" on myös hyvin suosittu ilmaisu. Murre on juuri niin rasittava kuin ori vain voi olla. Se esiintyy tammoille, uhittelee muille oreille ja testailee ihmisiäkin välillä aika röyhkeästi. Murren kanssa toimiessa pitää olla itsellä selvät sävelet ja valmius komentaa hevosta reippaasti. Hyssyttelyllä ja hipsuttelulla ei pärjää, suurikokoinen musta ori on muutaman kerran raahannut tallityöntekijäämme Annia pitkin pihaa ja sen jälkeen on myös ne kovemmat otteet löytyneet.
Murre hoidetaan käytävällä ja pidetään kiinni molemmin puolin. Antaa hoitaa yllättävän nätisti perusluonteen huomioon ottaen, nostaa jalat kiltisti eikä välitä vaikka kuinka kutittelisi mahanalusta. Kärsimätön teiniheppa saattaa kylläsyessään steppailla ja paukuttaa kaviota lattiaan, mutta napakalla kiellolla yleensä rauhoittuu. Varusteiden laitossa ei ongelmaa, päätä saattaa vähän nostella, mutta antaa laittaa kuolaimet suuhun hyvin. Taluttaessa pieni ennakointi ei ole pahaksi, tammojen läheisyydessä lähtee yleensä astetta suurempi show käyntiin.
Ratsuna Murre on tietyllä tavalla helppo, pukkeja tai pystyynhyppimisiä ei tarvitse pelätä. Orilla on tapana osoittaa mieltään formuloimalla ympäri kenttää, varsinkin jos takana on kevyempiä päiviä. Sileällä oikein taitava, joskin vetää herkästi vähän mutkia suoriksi ja lepsuilee jos ratsastaja ei vaadi tarpeeksi. Joskus huvittaa, joskus ei. Esteillä Murre innostuu alkuun yleensä vähän liikaa, unohtaa jalkansa kokonaan ja puomit kolisee. Pienen herättelyn ja pahimpien höyryjen jälkeen alkaa orista kuoriutua ihan pätevä esteheppa. Sarjat ovat suurin kompastuskivi, Murre on suomehevoseksikin suurikokoinen ja ei aina ahdi koota itseään tarpeeksi b-osalle, varsinkin jos a-osalla jo on ollut vaikeuksia.
Murre matkustaa tutun heppakaverin kanssa tai yksin, vieraaseen porukkaan sitä on ikävä pistää koska matkastressi näkyy sitten kisapaikalla. Alkuun Murre saattaa steppailla ja pälyillä ympärilleen vieraassa paikassa, mutta pikkuhiljaa rauhoittuu ja palautuu normaaliin moodiin, tosin ei oria silloinkaan rauhalliseksi voi sanoa.
Murre hoidetaan käytävällä ja pidetään kiinni molemmin puolin. Antaa hoitaa yllättävän nätisti perusluonteen huomioon ottaen, nostaa jalat kiltisti eikä välitä vaikka kuinka kutittelisi mahanalusta. Kärsimätön teiniheppa saattaa kylläsyessään steppailla ja paukuttaa kaviota lattiaan, mutta napakalla kiellolla yleensä rauhoittuu. Varusteiden laitossa ei ongelmaa, päätä saattaa vähän nostella, mutta antaa laittaa kuolaimet suuhun hyvin. Taluttaessa pieni ennakointi ei ole pahaksi, tammojen läheisyydessä lähtee yleensä astetta suurempi show käyntiin.
Ratsuna Murre on tietyllä tavalla helppo, pukkeja tai pystyynhyppimisiä ei tarvitse pelätä. Orilla on tapana osoittaa mieltään formuloimalla ympäri kenttää, varsinkin jos takana on kevyempiä päiviä. Sileällä oikein taitava, joskin vetää herkästi vähän mutkia suoriksi ja lepsuilee jos ratsastaja ei vaadi tarpeeksi. Joskus huvittaa, joskus ei. Esteillä Murre innostuu alkuun yleensä vähän liikaa, unohtaa jalkansa kokonaan ja puomit kolisee. Pienen herättelyn ja pahimpien höyryjen jälkeen alkaa orista kuoriutua ihan pätevä esteheppa. Sarjat ovat suurin kompastuskivi, Murre on suomehevoseksikin suurikokoinen ja ei aina ahdi koota itseään tarpeeksi b-osalle, varsinkin jos a-osalla jo on ollut vaikeuksia.
Murre matkustaa tutun heppakaverin kanssa tai yksin, vieraaseen porukkaan sitä on ikävä pistää koska matkastressi näkyy sitten kisapaikalla. Alkuun Murre saattaa steppailla ja pälyillä ympärilleen vieraassa paikassa, mutta pikkuhiljaa rauhoittuu ja palautuu normaaliin moodiin, tosin ei oria silloinkaan rauhalliseksi voi sanoa.
i. Muurinmurtaja suomenhevosori evm |
ii. Murskavoitto suomenhevosori evm |
iii. Voitontahto suomenhevosori evm |
iie. Lellikki suomenhevostamma evm |
||
ie. Koivulehdon Viima suomenhevostamma evm |
iei. Kuriiri suomenhevosori evm |
|
iee. Koivulehdon Venla suomenhevostamma evm |
||
e. Murhemieli suomenhevostamma evm |
ei. Pakkasenpurema suomenhevosori evm |
eii. Pakkaspäivä suomenhevosori evm |
eie. Pähkinälehdon Piiku suomenhevostamma evm |
||
ee. Murheellinen suomenhevostamma evm |
eei. Särmikäs suomenhevosori evm |
|
eee. Murheen Päivä suomenhevostamma evm |
i. Muurinmurtaja on raskasrakenteinen ja suurehko musta suomenhevosori. Hieman liian kömpelö kouluratsuksi ja hieman liian hidas estehevoseksi. Kenttää orin kanssa kilpailtiin eniten ja kohtalaisen hyvällä menestyksellä. Lempinimen Mörkö saanut ori oli kuitenkin hyvä periyttäjä, se jätti jälkeläisilleen mustaa väriä, suurta kokoa ja kestävyyttä.
ii. Murskavoitto sai jo varsana kovin optimistisen nimen ja sen nimen mukaan elikin. Musse loisti lajissa kuin lajissa, mutta koulukentällä se oli elementissään. Pitkäjalkainen ja kaunis suomenhevosori muistetaan tanssivista askelistaan ja jopa epätyypillisen keveistä liikkeistään, jotka tekivät orin kanssa työskentelystä oikein miellyttävää. Musse jätti liudan jälkeläisiä, joista menestyneimmät kilpailivat urallaan maan parhaiden suomenhevosten joukossa.
ie. Koivulehdon Viima oli nuorena oikeinkin lupaava, kaunis rautias läsipää suomenhevostamma, joka kuitenkin loukkaantui vakavasti vain 8-vuotiaana. Tapaturma katkaisi lupaavan uran kenttäratsuna ja Viima siirtyi pelkkään jalostuskäyttöön. Tamma osoittautui kuitenkin mitä mainioimmaksi emäksi ja saattoi maailmaan kuusi oikein kaunista varsaa. Kaikki jälkeläiset ovat kilpailleet urallaan monipuolisesti, suurin osa menestyy parhaiten kenttäpuolella.
e. Murhemieli on pienikokoinen rautias suomenhevostamma, joka on saanut nimensä herasilmän aiheuttamasta surumielisestä ilmeestä. Tammalla on nuorena kilpailtu jonkin verran sekä este- että kouluratsastuksessa, jälkimmäisessä oikeinkin hyvin tuloksin. Nykyään tamman kilpaura on jo päättynyt ja se viettää leppoisia päiviä jalostuseläkkeellä.
ei. Pakkasenpurema on monen mielestä kiukkuisin ja mahdottomin hevonen mitä maan päältä löytyy, mutta tutut ihmiset tietävät, että mustan orin äkäisen ulkokuoren alle kätkeytyy suuri, mutta epävarma sydän. Purri on kilpaillut uransa aikana vain yhden ratsastajan kanssa, se vaatii samat tietyt rutiinit saman ihmisen kanssa, jotta kilpakentillä saadaan jotain aikaseksikin. Oria on käytetty jalostukseen hieman säästellen ja se onkin harvinainen nimi sukutauluissa.
ee. Murheellinen oli varsasta asti kovin tosikko luonteeltaan, teki mutkattomasti sen mitä pyydettiin, mutta ei näyttänyt innostuvan juuri mistään. Kaunis ruunikko tähtipää tamma oli kuitenkin mitä mainioin siitostamma ja nuorten hevosten opetusmestari. Vanhoilla päivillään Elli kulki aina jouluisin reki perässään seudun lapsia ilostuttamassa ja tämä jokatalvinen aktiviteetti oli ainoa asia, joka sai pienen tuikkeen tamman silmiin ja askeliin hitusen enemmän iloa ja nostetta.
ii. Murskavoitto sai jo varsana kovin optimistisen nimen ja sen nimen mukaan elikin. Musse loisti lajissa kuin lajissa, mutta koulukentällä se oli elementissään. Pitkäjalkainen ja kaunis suomenhevosori muistetaan tanssivista askelistaan ja jopa epätyypillisen keveistä liikkeistään, jotka tekivät orin kanssa työskentelystä oikein miellyttävää. Musse jätti liudan jälkeläisiä, joista menestyneimmät kilpailivat urallaan maan parhaiden suomenhevosten joukossa.
ie. Koivulehdon Viima oli nuorena oikeinkin lupaava, kaunis rautias läsipää suomenhevostamma, joka kuitenkin loukkaantui vakavasti vain 8-vuotiaana. Tapaturma katkaisi lupaavan uran kenttäratsuna ja Viima siirtyi pelkkään jalostuskäyttöön. Tamma osoittautui kuitenkin mitä mainioimmaksi emäksi ja saattoi maailmaan kuusi oikein kaunista varsaa. Kaikki jälkeläiset ovat kilpailleet urallaan monipuolisesti, suurin osa menestyy parhaiten kenttäpuolella.
e. Murhemieli on pienikokoinen rautias suomenhevostamma, joka on saanut nimensä herasilmän aiheuttamasta surumielisestä ilmeestä. Tammalla on nuorena kilpailtu jonkin verran sekä este- että kouluratsastuksessa, jälkimmäisessä oikeinkin hyvin tuloksin. Nykyään tamman kilpaura on jo päättynyt ja se viettää leppoisia päiviä jalostuseläkkeellä.
ei. Pakkasenpurema on monen mielestä kiukkuisin ja mahdottomin hevonen mitä maan päältä löytyy, mutta tutut ihmiset tietävät, että mustan orin äkäisen ulkokuoren alle kätkeytyy suuri, mutta epävarma sydän. Purri on kilpaillut uransa aikana vain yhden ratsastajan kanssa, se vaatii samat tietyt rutiinit saman ihmisen kanssa, jotta kilpakentillä saadaan jotain aikaseksikin. Oria on käytetty jalostukseen hieman säästellen ja se onkin harvinainen nimi sukutauluissa.
ee. Murheellinen oli varsasta asti kovin tosikko luonteeltaan, teki mutkattomasti sen mitä pyydettiin, mutta ei näyttänyt innostuvan juuri mistään. Kaunis ruunikko tähtipää tamma oli kuitenkin mitä mainioin siitostamma ja nuorten hevosten opetusmestari. Vanhoilla päivillään Elli kulki aina jouluisin reki perässään seudun lapsia ilostuttamassa ja tämä jokatalvinen aktiviteetti oli ainoa asia, joka sai pienen tuikkeen tamman silmiin ja askeliin hitusen enemmän iloa ja nostetta.
Jälkeläiset
|
Pimeäntaite KRS |
Päiväkirja ja valmennukset
5.10.2018
Nimi on enne - kirjoittanut Ewe
”Heppa on kyydissä, eikun menoksi!” Ja niin lähdimme pitkästä aikaa huristelemaan kisoja kohden. Mukana olivat Murre ja poikansa Taku, kaksikko matkusti oikein nätisti kahdestaan. Tällä kertaa lähdimme Annin kanssa kisoihin kahdestaan, päätimme ottaa kauden aloituksen ihan näin rennosti kahden kaviokkaan voimin. Taku ei vielä olekaan ollut tallin ulkopuolisissa kisoissa, mutta Murre konkarina saisi näyttää poitsulle mallia. Tai niin minä luulin. Päästyämme kisapaikalle oli aika purkaa hevoset. Anni lähti kansliaan ja sain avukseni perässämme paikalle ajelleet Siljan ja Kaisan. Murre tuli ulos ensimmäisenä ja samalla hetkellä kun hevosen jalat olivat jo tukevasti maankamaralla, juoksi kaksi tummaa puoliveristä suoraan ohitsemme täyttä laukkaa. ”Hevonen irti!” kuului jonkun naisen huuto, mutta en ehtinyt reagoimaan tilanteeseen sen enempää kun Murre jo veti minua maata pitkin perässään. Kirosin ääneen kun riimunnaru kirposi käsistäni ja nousin salamana pystyyn vain nähdäkseni mustan orini viilettävän tukka putkella karanneiden puokkien perässä. Hevoset katosivat tallin kulman taakse iloisten hirnahdusten säestämänä. Lähdin juoksemaan perään ja kaivoin samalla puhelimeni soittaakseni Annille. Päästyäni tallin kulmalle näin kahden naisen taluttavan alkuperäisiä karkureita jo takaisin päin, mutta Murrea ei näkynyt missään. Paniikki ehti jo hiipiä mieleeni kun kuulin vihellyksen jostain sivultani. Blondi nuori mies seisoi tyhjän parkkipaikan päädyssä pidelleen kädessän tuttua sinistä riimunnarua, jonka toisessa päässä oli Murre muina miehinä ruohotupsuja nyhtäen. Kävelin kaksikon luokse vielä hieman vapisevin jaloin ja sain jotenkuten suuni avautumaan kiitokseen. Jätkä hymyili ja esitteli itsensä. Tottakai sen piti olla vielä hemmetin hyvännäköinen. Harhauttaakseni itseäni tarkistin orin kauttaaltaan ruhjeiden varalta, mutta Murressa ei ollut naarmun naarmua. ”Anti olla viimeinen kerta”, mutisin eläintä mulkoillen. Joonakseksi itsensä esitellyt mies nauroi ja kaivoi jotain taskustaan. Hän lätkäisi käteeni mustan käyntikortin ja vinkkasi silmää. ”Jos joskus vielä tarvitset apua karkureiden kanssa.” Voi luoja. Ei sitä näköjään turhaan lue traikun kyljessä Karkuretken Suomenhevoset.
25.09.2018
Talvi tulee, oletko valmis? - kirjoittanut Ewe
”Kädet alhaalla, pohje lähellä, pidätä, pidätä, pidätä!” Tottakai mikit olivat kaikki joko kadoksissa tai rikki juuri sinä päivänä kun olin lupautunut pitämään tunteja tallityöntekijöille. Rankkasateen ropistessa maneesin kattoon sai ääntä korottaa ihan tosissaan että ratsastajat kuulivat puoliakaan selostuksestani. Tällä hetkellä keskiympyrällä laukkasivat Murre ja Silja, tai tehtävänä oli laukata ympyrällä, todellisuudessa ori vei tyttöä kuin märkää rättiä epämääräistä ovaalia ympäri maneesia. Silja parka ei tainnut tietää mihin ryhtyi kun lupasi ottaa Murren kisattavakseen seuraavaksi kaudeksi, orin vakkariratsastajalla Annilla ei kantti riittänyt kenttäratsastukseen ja Siljalla sattui olemaan kalenterissa tilaa. Vaikka tyttö taitava olikin, vielä kaksikon meno oli aika hakemista ja pahoin pelkäsin että Silja heittäisi kohta hanskat tiskiin.
”Nyt nainen ryhdistäydy, otat sen siihen ympyrälle etkä anna juosta alta pois!” Silja otti vielä vähän napakamman tuntuman ja sai vihdoin orin päättömän juoksun muuttumaan rauhallisemmaksi. Murre oli kaunista katseltavaa silloin kun ori kulki rauhassa oikein päin, hyvä ryhti ja pitkä, venyvä askel. ”No nyt näyttää paremmalta! Otetaan vielä vähän sulkuja, eiköhän se sitten ala riittää tältä päivältä.” Murre oli viikko sitten palannut kesälomalta ja se kyllä näkyi niin mahassa kuin pääkopassakin. Ensimmäisenä päivänä sitä ei oltu saatu edes laitumelta kiinni, tarvittiin miltei koko tallin henkilökunta piirittämään liinojen kanssa jotta villivarsa malttoi palata preerialta takaisin normaaliarkeen. Nyt viikkoa myöhemmin orissa riitti vielä ylimääräistä virtaa, mutta pikkuhiljaa mennään parempaan suuntaan. Tälle talvelle luvassa olisivat kuitenkin kahdet laatuarvostelut ja vielä jonkin verran kisaamista, Murren olisi parasta pistää töppöstä toisen eteen jos meinaa tuosta heinämahasta päästä eroon. Mitään lihapullaa en kyllä näytille veisi, se on varma.
Nimi on enne - kirjoittanut Ewe
”Heppa on kyydissä, eikun menoksi!” Ja niin lähdimme pitkästä aikaa huristelemaan kisoja kohden. Mukana olivat Murre ja poikansa Taku, kaksikko matkusti oikein nätisti kahdestaan. Tällä kertaa lähdimme Annin kanssa kisoihin kahdestaan, päätimme ottaa kauden aloituksen ihan näin rennosti kahden kaviokkaan voimin. Taku ei vielä olekaan ollut tallin ulkopuolisissa kisoissa, mutta Murre konkarina saisi näyttää poitsulle mallia. Tai niin minä luulin. Päästyämme kisapaikalle oli aika purkaa hevoset. Anni lähti kansliaan ja sain avukseni perässämme paikalle ajelleet Siljan ja Kaisan. Murre tuli ulos ensimmäisenä ja samalla hetkellä kun hevosen jalat olivat jo tukevasti maankamaralla, juoksi kaksi tummaa puoliveristä suoraan ohitsemme täyttä laukkaa. ”Hevonen irti!” kuului jonkun naisen huuto, mutta en ehtinyt reagoimaan tilanteeseen sen enempää kun Murre jo veti minua maata pitkin perässään. Kirosin ääneen kun riimunnaru kirposi käsistäni ja nousin salamana pystyyn vain nähdäkseni mustan orini viilettävän tukka putkella karanneiden puokkien perässä. Hevoset katosivat tallin kulman taakse iloisten hirnahdusten säestämänä. Lähdin juoksemaan perään ja kaivoin samalla puhelimeni soittaakseni Annille. Päästyäni tallin kulmalle näin kahden naisen taluttavan alkuperäisiä karkureita jo takaisin päin, mutta Murrea ei näkynyt missään. Paniikki ehti jo hiipiä mieleeni kun kuulin vihellyksen jostain sivultani. Blondi nuori mies seisoi tyhjän parkkipaikan päädyssä pidelleen kädessän tuttua sinistä riimunnarua, jonka toisessa päässä oli Murre muina miehinä ruohotupsuja nyhtäen. Kävelin kaksikon luokse vielä hieman vapisevin jaloin ja sain jotenkuten suuni avautumaan kiitokseen. Jätkä hymyili ja esitteli itsensä. Tottakai sen piti olla vielä hemmetin hyvännäköinen. Harhauttaakseni itseäni tarkistin orin kauttaaltaan ruhjeiden varalta, mutta Murressa ei ollut naarmun naarmua. ”Anti olla viimeinen kerta”, mutisin eläintä mulkoillen. Joonakseksi itsensä esitellyt mies nauroi ja kaivoi jotain taskustaan. Hän lätkäisi käteeni mustan käyntikortin ja vinkkasi silmää. ”Jos joskus vielä tarvitset apua karkureiden kanssa.” Voi luoja. Ei sitä näköjään turhaan lue traikun kyljessä Karkuretken Suomenhevoset.
25.09.2018
Talvi tulee, oletko valmis? - kirjoittanut Ewe
”Kädet alhaalla, pohje lähellä, pidätä, pidätä, pidätä!” Tottakai mikit olivat kaikki joko kadoksissa tai rikki juuri sinä päivänä kun olin lupautunut pitämään tunteja tallityöntekijöille. Rankkasateen ropistessa maneesin kattoon sai ääntä korottaa ihan tosissaan että ratsastajat kuulivat puoliakaan selostuksestani. Tällä hetkellä keskiympyrällä laukkasivat Murre ja Silja, tai tehtävänä oli laukata ympyrällä, todellisuudessa ori vei tyttöä kuin märkää rättiä epämääräistä ovaalia ympäri maneesia. Silja parka ei tainnut tietää mihin ryhtyi kun lupasi ottaa Murren kisattavakseen seuraavaksi kaudeksi, orin vakkariratsastajalla Annilla ei kantti riittänyt kenttäratsastukseen ja Siljalla sattui olemaan kalenterissa tilaa. Vaikka tyttö taitava olikin, vielä kaksikon meno oli aika hakemista ja pahoin pelkäsin että Silja heittäisi kohta hanskat tiskiin.
”Nyt nainen ryhdistäydy, otat sen siihen ympyrälle etkä anna juosta alta pois!” Silja otti vielä vähän napakamman tuntuman ja sai vihdoin orin päättömän juoksun muuttumaan rauhallisemmaksi. Murre oli kaunista katseltavaa silloin kun ori kulki rauhassa oikein päin, hyvä ryhti ja pitkä, venyvä askel. ”No nyt näyttää paremmalta! Otetaan vielä vähän sulkuja, eiköhän se sitten ala riittää tältä päivältä.” Murre oli viikko sitten palannut kesälomalta ja se kyllä näkyi niin mahassa kuin pääkopassakin. Ensimmäisenä päivänä sitä ei oltu saatu edes laitumelta kiinni, tarvittiin miltei koko tallin henkilökunta piirittämään liinojen kanssa jotta villivarsa malttoi palata preerialta takaisin normaaliarkeen. Nyt viikkoa myöhemmin orissa riitti vielä ylimääräistä virtaa, mutta pikkuhiljaa mennään parempaan suuntaan. Tälle talvelle luvassa olisivat kuitenkin kahdet laatuarvostelut ja vielä jonkin verran kisaamista, Murren olisi parasta pistää töppöstä toisen eteen jos meinaa tuosta heinämahasta päästä eroon. Mitään lihapullaa en kyllä näytille veisi, se on varma.
Kilpailutiedot - vain sijoitukset
16.08.2015 - kutsu - ERJ / 100cm - 2/30
17.08.2015 - kutsu - ERJ / 100cm - 3/30 22.08.2015 - kutsu - ERJ / 100cm - 1/40 23.08.2015 - kutsu - ERJ / 100cm - 4/30 27.08.2015 - kutsu - ERJ / 100cm - 5/30 28.08.2015 - kutsu - ERJ / 100cm - 1/30 29.08.2015 - kutsu - ERJ / 100cm - 5/40 10.09.2015 - kutsu - ERJ / 90cm - 3/40 15.09.2015 - kutsu - ERJ / 90cm - 1/40 16.09.2015 - kutsu - ERJ / 90cm - 6/40 22.09.2015 - kutsu - ERJ / 90cm - 6/40 23.09.2015 - kutsu - ERJ / 90cm - 2/40 25.09.2015 - kutsu - ERJ / 90cm - 4/40 07.10.2015 - kutsu - ERJ / 100cm - 1/40 02.11.2015 - kutsu - ERJ / 90cm - 3/31 |
12.08.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 4/30
17.08.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 3/30 20.08.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 1/30 21.08.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 3/30 22.08.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 1/30 29.08.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 1/30 01.09.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 2/40 03.09.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 3/40 06.09.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 5/40 11.09.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 4/40 16.09.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 6/40 17.09.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 2/40 24.09.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 4/40 29.09.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 3/40 01.10.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 4/30 01.10.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 4/30 01.10.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 5/30 02.10.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 3/30 03.10.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 3/30 03.10.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 1/30 03.10.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 2/30 04.10.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 4/30 06.10.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 5/30 06.10.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 1/40 07.10.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 1/30 07.10.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 2/30 08.10.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 2/30 10.10.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 1/30 01.11.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 8/70 01.11.2015 - kutsu - KRJ/VaB - 3/40 03.11.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 1/40 03.11.2015 - kutsu - KRJ/VaB - 4/40 06.11.2015 - kutsu - KRJ/VaB - 6/40 09.11.2015 - kutsu - KRJ / VaB - 5/70 10.11.2015 - kutsu - KRJ/VaB - 3/40 18.11.2015 - kutsu - KRJ/VaB - 3/40 28.11.2015 - kutsu - KRJ/VaB - 3/40 |
KERJ
|
Tämä on virtuaalihevonen. / This is a sim-game horse.